Mihin me tapahtumakävijöinä ja -tekijöinä tyydymme?
Usein tämän syksyn aikana olen kuullut tyytyväisyyttä tapahtumia kohtaan. Wau mitkä esiintyjät! Wau mitkä luennoitsijat! Tällaisia viestejä on upeaa kuulla. Asia panee kuitenkin mittimään - hyvä luennoitsija tai valovoimainen esiintyjä. Entä sitten? Riittääkö se? Itselleni tapahtuma on kokonaisuus, joka alkaa kutsusta ja päättyy mieltä muistuttavaan jälkimarkkinointiin. Tapahtuma on kokonaisvaltainen elämys joka aikaansaan liikettä päässä, muutosta käyttäytymisessä sekä asenteessa ja vaikuttaa tunteeseen. Ei riitä pelkkä hyvä puhuja, ei maittavat ruuat tai ulkomailta tuotettu esiintyjä. Tapahtuma jää vajaakäytölle. Vailla aistien käyttöä, elämyksellisyyttä, odotukset ylittäviä yllätyksia muistijäljen varmistaminen ontuu. Tapahtumasta jää harsomainen muisto. Muisto, joka haihtuu pikkuhiljaa, niin että tovin kuluttua sitä ei enää ole kerrottavissa kollegoille, ystäville tai perheelle. Toki jokainen asettaa oman tyytyväisyys rimansa tapahtumalle niin kävijänä kuin tapahtumatuottajana. Kyse on siitä mihin on tottunut ja millaisia tapahtumia on saanut kokea. Kun kerran jos toisenkin on saanut olla mukana tapahtumassa, joka sitä muistellessa edelleen saa ihon kananlihalle tahtoo sitä uudestaan. Kyse on siitä, mihin me asetamme rajan - mikä meitä tyydyttää niin tapahtuman tekijänä kuin osallistujana?