Oma autotalli-ideamme siirtyi ensin visuaaliseksi ilmeeksi yhdessä graafisen suunnittelijan kanssa. Koskapa perheeseen oli syntynyt uusi vanha auto, joka sisältää palan Suomen ulkomaan liikenteen historiaa, päätimme ottaa tuon vuoden 1925 T-Ford tapahtuman ytimeksi. Se tuli osaksi kutsun visuaalista ilmettä, mutta myös fyysisesti somistamaan Garage -autotalliamme.
Juhlatilaksi valikoitui parin tenniskentän kokoinen halli, joten yksi auto ei taida riittää tuomaan tunnelmaa. Onneksi lähipiirissä on muitakin innokkaita autoihmisiä ja saimme koolle herkullisen kattauksen kaksi- ja nelipyöräisiä: mm. Pyhimys Volvon, Fiatin, Corvetteja, Harley Davidsoneja, Ninjan, Mustangin, Challengerin, Camaron ja symppiksen vanhan Kleinbus volkkarin. Kaiken kaikkiaan parikymmentä erilaista ajoneuvoa juhlisti partya.
Ajoneuvot olivat osa ilmettä, somistusta ja tapahtuman ideaa, mutta tokikaan se ei vielä riittänyt. Tyhjään halliin tarvittiin tapahtuman perustarpeita kuten istuimia, pöytiä ja sitä muuta autotalli tunnelmaan sopivaa rekvisiittaa.
Paljastan heti, että verkostoituminen kannattaa, mutta myös sattuma puuttui peliin. Tapasin yrittäjille suunnatulla kurssilla Jannen. Jannen yritys somistaa ja luo kaikkea kaunista juhliin ja erilaisiin tapahtumiin (www.paronedesign.com). Ensi palaverista saakka Janne tuntui ymmärtävän mitä huoltotiimi ajoi takaa Garage -idealla ja -teemalla. Mikä on tapahtuman punainen lanka ja mikä myös olisi juhlittavan oloista. Janne teki suunnitelman ja antoi kustannusarvioin. Kävimme tapahtumapaikan päällä pariinkin otteeseen ja päädyimme yhteistyöhön. Hän tuntui suorastaan innostuvan teemasta – ja tästä saimme toki nauttia myös lopputuloksessa.
Kun kyse on tilan luovasta suunnittelusta ja vaikka meillä oli kuvat tapahtumatilaan tulevista kulkuneuvoista – jäi paljon mielikuvituksen varaan. Olin nähnyt mm. tuolimallit ja kuvia työntekijöiden vaatetuksesta, mutta suuri osa jäi luottamuksen, Jannen kokemuksen ja visuaalisen silmän varaan. Olette varmaan huomanneet, että kun tekee töitä ammatti-ihmisen kanssa, tulee varma tunne ja jotenkin vain uskoo. Janne toki vastasi minulle kaikkiin kysymyksiin ja puhelimessa piirsi visioitaan, mutta tarkin piirustus visuaalisesta ilmeestä oli hänen päässään.
Tapahtuman rakentamisen päivänä alkoi konkreettista tulosta syntyä. Ensin tuli tavaraa alihankkijoilta ympäri maakuntaa: lavoja, tynnyreitä, puulaatikoita, sankoja, kukkia, heinää, aina lasten pottaan saakka. Ja siitä kaikesta lähti syntymään mitä monimuotoisempaa autotallisomistusta suuresta kokonaisuudesta pienimpiin yksityiskohtiin. Lopputulos oli erityisen onnistunut ja itsellenikin mieluinen. Kuvia tapahtumasta ja siihen liittyvästä visuaalisuudesta voit nähdä https://www.pinterest.com/helenavallo/tunnelmia-blogi-1306-tapahtumasta/
Ennen tapahtumaa suuri tila huoletti. Miten riittävät rekvisiitta, lavat, klaffituolit, autonrenkaat, laatikot ja muut saamaan tilasta tunnelmallisen? Mikä on riittävä määrä somistusta? Huoli oli turha ja rekvisiittaa oli sopivasti. Erityistä oli se, että somistuksena ei ollut pelkkä tuoli-pöytä -linja, vaan paljon muuta luovaa. Esiintymispaikka oli ’high way’ – viivoineen, vanhojen autonrenkaiden sisällä kasvoi sammalmättäitä ja vanhojen autojen sijoittelukin oli luontevaksi mietitty. Ei vain jonossa, vaan pari oli ohittamassa ja moottoripyörät ajoivat ympyräliikennettä. Huoltoalueilla wc:ssä oli paljon pientä ja teemaan sopivaa. Kaikessa oli ajatus kohdallaan.
Taas se nähtiin. Tapahtuman somistus syntyy yksityiskohdista. Joskus siihen riittää tuolit ja kallis tekniikka. Silmäniloa ja muistijälkiä syntyy kuitenkin paljon pienemmistä asioista, jotka parhaimmillaan tuovat vieraille myös hoksaamisen iloa ja jäävät mielikuviin ikiajoiksi.
Seuraavassa jaksossa pohdin miten kutsun antamat viestit konkretisoituvat käsikirjoitukseksi.